Lähes koko elämäni ajan olen jäänyt muiden varjoon ja ollut todella yksinäinen. Koskaan en ole ollut sinut itseni kanssa ja jo tähän mennessä (näin 24 syntymäpäivän aattona), olen jäänyt paitsi monista elämän once in a lifetime kokemuksista.
Itsetunto on rohkeutta olla oma itsensä. Itsetunto on sitä, että uskaltaa toimia, puhua, pukeutua ja ajatella siten kuin tuntee oikeaksi. Itsetunto on kokonaisvaltaista itsensä hyväksymistä ja perusvarmuutta siitä, että on toisten hyväksymä. Itsetunto liittyy siihen, millaisia ominaisuuksia ja kykyjä omasta mielestämme meillä on ja millaisiksi nämä kyvyt arvotamme. Hyvä itsetunto on hyvä pohja ihmisen kehitykselle ja vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja elämäntyytyväisyyteen. Hyvän itsetunnon omaava ihminen tietää millainen hän on ja arvostaa itseään sellaisena kuin on. Hän tuntee hallitsevansa omaa elämäänsä ja on tyytyväinen sosiaalisiin suhteisiinsa. Hyvään itsetuntoon liittyy tavoitteita, jotka voi saavuttaa, elämänkulkuun vaikuttaminen, tyytyväisyys elämään, kyky toteuttaa itseään ja suunnitella tulevaisuutta. Toinen mittaa itseään menestymisellä opinnoissa, toiselle puolestaan kyky solmia helposti ystävyyssuhteita toimii mittarina.
Mä en ole uskaltanut tehdä asioita, jotka koen loukkaavani kasvatustani. Tiedän esim, että äiti inhoaa ihmisiä kun ne on ottanut alkoholia. Tämä oli yksi painava syy sille, minkä takia olen vältellyt tälläisiä tilanteita ja jäänyt pois esim. lukion abi-risteilyltä, penkkareista ja monista baari illoista kavereiden kanssa. Tämä on johtanut vahvasti siihen, että monesti olen jäänyt yksin erilaisena nuorena ja siitä olen kärsinyt ihan näihin päiviin asti.
Viimeisen puolen vuoden aikana tämä tilanne on rassannut mua henkisesti todella paljon. Olen paljon tehnyt sellaisia asioita läheisille, joita en oikeasti olisi halunnut tehdä. Ja joita näin jälkikäteen kadun suuresti. Mutta kun mä en osaa olla oma itseni.
Elämäni aikana on yksi puolen vuoden jakso, jolloin sain olla juuri sellainen ihminen kuin halusin. Tällöin sain elää ilman minkäänlaisia paineita. Ja se olikin mun elämäni parasta aikaa. Silloin nautin elämästä 110%, ilman minkäälaisia pelkoja taikka huolija. Siellä ollessa mä sain elämäni ensimmäisen oikeen kaverin,jolle oikeesti pystys kertomaan kaikki huolet ja ongelmat. Se tuki ja auttos vaikeina aikoina ja oli vierellä mun elämäni tähän astisesti pahimpana päivänä.
Mutta sen jälkeen kaikki onkin mennyt vain alamäkeen. Koulussa ollessa mulla oli joo kavereita, mutta ei sellasia. Ne eivät halunneet viettää mun kanssa vapaa-aikaa, joten kaikki vapaa-aika tuli oltua yksin. Ja sitä on jatkunut tähän päivään asti. Ainut asia, joka on vienyt mua muiden ihmisten seuraan on Natta. Sen takia mä yritän saada kaikki mahdolliset treenit ja ihmiskontaktit kerättyä, etten joutuisi viettämään aikaa yksin. Kenenkään ihmisen elämä ei ole tarkoitettu tälläseen. Mä voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ole tällä hetkellä kuin yksi kaveri, eikä mulla koskaan ole ollut sellasta parasta kaveria, jolle olisin voinut kertoa kaikki murheeni.
Itsetunto on yksi herkimmistä ominaisuuksistamme. Se kehittyy läheisissä ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta. Kun meitä rakastetaan, meistä huolehditaan ja meidät hyväksytään jo aivan pienestä pitäen, itsetunto kehittyy ja antaa suuntaa tulevalle - nuoruudelle ja aikuisuudelle. Moite ja arvostelu omien vanhempien taholta ja terveen hyväksynnän puute saattavat aiheuttaa myöhempinä ikäkausina huonoa itsetuntoa. Elämänkolhut ja vastoinkäymiset koulivat toisia entistä vahvemmiksi ihmisiksi, toiset jäävät helpommin hautomaan huonoja kokemuksiaan, eivätkä pääse ikävän asian tai kokemuksen yli. Onneksi itsetuntoaan voi kaikissa elämänvaiheissa kehittää parempaan suuntaan. Luottamus itseen ja ulkomaailmaan kasvaa pikkuhiljaa.
Ikinä en myöskään ole ollut tyytyväinen ulkonäkööni. Mä olen aina ollut läski ja ruma. Kukaan poika ei esim. ole kiinnittäny muhun huomiota ja halunnut olla mun kanssa.
Miten siinä voi olettaa, että jos ei ole tyytyväinen omaan ulkonäköön, niin voisi olla tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä.
Mulla on ollut vahvoja ajatuksia siitä, että kaikki arvostavat siskoani paljon enemmän kuin mua, koska sen elämä on paljon paremmassa järjestyksessä kuin minun sekasotku. Koen siis olevani huono ihminen, joka ei ole onnistunut missään.
En myöskään kestä minkäänlaista kritiikkiä. En kestä mun tai mun läheisiä tai koiraani koskevia arvosteluja. Otan ne kaikki täysin itteeni. Varsinkin jos koiraani arvostellaan, se on mun vika/ongelma.
Nyt kun olen asioita miettinyt ja pohdiskellut olen tullut siihen tulokseen, että tämä kaikki pahaolo johtuu siitä, että yksinkertaisesti mulla on todella huono itsetunto. Kevään/kesän aikana yritän päästä tästä olotilasta ja näistä peloista eroon, jotta voisin elää jatkossa parempaa elämää ja saisin elämässä jotain aikaiseksi.
Tämän kirjoittamisen avulla haluan lähinnä selventää omia ajatuksia ja suoltaa niitä mietteitä johonkin.
Samoin olen panostanut omaan vaatetukseen enemmän ja osaan käyttää sellasia vaatteta, joita muuten ei tule juurikaan käytettyä. Tunnen itteni nätiksi. Ens viikolla oli vuorossa new look eri suuntana kampaaja. 