Viimeisestä kirjoituksesta on aikaa liiankin paljon. Sen jälkeen on moni asia muuttunut...

Mikä on ollut ehkä suurin muutos. Mun paino on tippunut kovasti. Nyt se on jo alle 68 kg, mitä se ei ole ollut piiiitkäään aikaan. Vielä pitäisi saada pois aluksi se 3 kiloa ja sen jälkeen vielä 3 kiloa ja kiinteytyä pitää ja paljon. Suurin syy näihin muutoksiin on uudet ruokatottumukset. Olen ruvennu syömään täysin eritavalla. Vielä ruokavalioon kuuluu liikaa herkkuja, mutta pikku hiljaa pitää päästä niistäkin eroon.

Ja kunhan nämä helteet helpottaa, niin liikuntaakin lisätään huomattavasti. Juoksemisen olen alottanu. Pyrin käymään vähintään kaksi kertaa viikossa juoksemassa. Se on ihan luksusta. Vähitellen olen ruvennu olemaan tyytyväisempi itteeni.

Kävin perjantaina pitkästä aikaa shoppailemassa ja oli kiva huomata, että pienemmät housut meni päälle. Samoin olen panostanut omaan vaatetukseen enemmän ja osaan käyttää sellasia vaatteta, joita muuten ei tule juurikaan käytettyä. Tunnen itteni nätiksi. Ens viikolla oli vuorossa new look eri suuntana kampaaja.

Mutta suurin syy parantuneeseen itsetuntoon on ehdottomasti työkaverit. Niiden seurassa saan olla ihan oma itteni. Ei tarvii esittää yhtään mitään, eikä olla kukaan muu kuin on. Tunnen oikeesti viihtyväni poikien seurassa todella hyvin. Vaikka olis kuinka tylsä tai huono päivä, niin heti mieli piristyy.

Mutta vaikka tunnelin päässä on valoa, niin aina kaikki ei mene putkeen. Eniten pään vaivaa aiheuttaa ne kasvatukselliset asiat eli äiti. Miten jotkut hiton synttäri voivat aiheuttaa näin suuren kriisin. Eikö meillä sitten saa olla muuta elämää? Eikö me saada mennä ja tehdä mitä me halutaan? Pitääkö meidän elää täysin rouva täydellisen pillin mukaan?!? Täh?!? (nyt loppu avautuminen)

No, joo... ei siitä sitten sen enempää...